Villiyrtit ovat juuri nyt ajankohtaisia

 

 

Montako villiyrttiä tunnet, vai tunnetko yhtään? Kiinnostaako villiyrtit? Nyt olisi ainakin otollinen ja ajankohtainen aika tutustua. Pientareet alkavat olla täynnä nokkosia, maitohorsmat nousevat kovaan tahtiin ja voikukista nopeimmat kukkivat jo. Uskaltaisiko niitä poimia ja mitä niistä tekisi?

Ennen lähinnä harmittelin omalla pihalla kasvavia “rikkaruohoja”, mutta nyt olen alkanut nähdä ne uusin silmin. Viime vuonna kävin parikin villiyrttikurssia, joissa tutustuttiin aiheeseen vähän syvällisemmin, mutta oma oppimatka on kuitenkin vielä alkuvaiheessa. Uskallan kuitenkin jo muutamia käyttää. Kannattaa aloittaa ihan niistä helpoimmista, mitkä varmasti tunnistaa ja vähitellen voi sitten laajentaa repertuaariaan, kun taidot karttuvat.

Hyviä kirjoja löytyy useita ja niihin kannattaa tutustua. Kätevä mukana kuljetettava kirja on esimerkiksi

*Villiyrttien tunnistusopas

 

 

 

Mistä sitten villiyrttejä saa ja kannattaa poimia?

 

Luonnonvaraisia rauhoittamattomia kukkia, yrttejä ja kasveja voi pääsääntöisesti kerätä jokamiehenoikeudella. Kasvien maanpäällisten osien kerääminen ja pienessä määrin juurineenkin otto on sallittua, kuitenkin vain sen verran, että kasvusto säilyy edelleen kasvupaikalla elinvoimaisena. Maanomistajalle ei keräilystä saa aiheutua vähäistä suurempaa haittaa eikä kenenkään pihalta saa mennä kasveja keräämään.

Myöskään luonnonsuojelualueilta, kuten kansallispuistoista, ei saa kasveja kerätä, vaikka niissä saakin sienestää ja marjastaa.

Kaikkea villiruokaa ei kuitenkaan saa kerätä ilman maanomistajan lupaa, kuten kuusenkerkkiä, männyn tai katajan vuosikasvuja eikä pakuriakaan, koska ne ovat puun osia eivätkä siten kuulu jokamiehenoikeuteen.

Kuiva sää on paras keruusää, eikä kasveja kannata kovin pitkään säilyttää astiassa, vaan mahdollisimman pian käsitellä ne.

Kannattaa myös kerätä vain puhtailta alueilta, ei teiden varsilta, eikä asutuskeskuksista eikä lannoitetuilta alueilta. Etäisyyden lähimmästä tiestä pitäisi olla vähintää 50-100 metriä.

 

 

 

 

Nokkonen taitaa olla villivihanneksista tunnetuin. Siinä on runsaasti C-vitamiinia sekä kohtalaisesti folaattia ja K-vitamiinia ja lisäksi erilaisia kivennäis- ja hivenaineita, siis todellinen superpakkaus.

Paras poiminta-aika on loppukeväällä ja alkukesästä ennen kukintaa ja parhaita ovat 5-10cm mittaiset versot. Myöhemmin kerätään vain lehtiä ennen kukintaa ja nokkoset voi uudistaakin leikkaamalla kasvustot mataliksi. Syksyllä kannattaa kerätä nokkosen siemeniä ja niitä voi käyttää muitten siemenien tavoin vaikka leipomisessa tai myslin joukossa.

Ikävä nokkosen ominaisuus on poltinkarvat, joten keräily kannattaa tehdä käsineet kädessä.

Mitä sitten niistä nokkosista keittelisi?  *Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjasta löytyy 100 villiyrttiä resepteineen.

 

 

 

 

Maitohorsman tunnistaa siitä, kun varren katkaisee, niin siitä erittyy valkoista nestettä. Olisikohan saanut siitä nimensäkin. Keväällä kasvista voi käyttää mureat maasta nousevat versot parsan tapaan ja lehdet voi silputa salaattiin tai munakkaaseen. Ensimmäiset horsmanvarret on meilläkin jo syöty lounaalla. Sekä lehdissä että varsissa on runsaasti C-vitamiinia ja tanniineja. Kuivattuna lehtiä voi käyttää vaikka teehen.

Paljon hortoiluun liittyvää tietoa löytyy täältä

Tässä oli vasta ihan muutama villiyrtti. Itse odottelen kuusenkerkkiä, mutta menee vielä tovi, ennenkuin ne ovat kerättäviä. Vuohenputkia ja ketunleipiä löytyy jo omalta pihalta ja kohta kukkivat syreenit.

 

Onneksi kaikki eivät tule samaan aikaan, niin kerättävää riittää lähes koko kesäksi.

 

*kaupallinen yhteistyö

 

 

Kiitos, kun jaat